Eilen käytiin Pimun ja Ranen kanssa pikku iltalenkillä. Käytiin tutkailemassa onko pajunkissoja jo kuinka paljon tyrkyllä jotta lapset saavat sitten tehdä virpomisoksia. Ja olihan niitä. Takasin kun tultiin oli pihamaalla mieluinen yllätys. Wiltsu oli kotiutunut ja kummitätskän mukana oli heidän sheltti neitonen Olga. Pimu sitten osottautui juntiksi ja rähähti Olgalle. Ilmeisesti juoksunsa takia. Onneksi ei sattunut mitään. Pimu kumminkin sen verran iso verrattuna Shelttiin. Mutta Rane poika otti iloisesti Olgan vastaan ja oli intoa piukeena. Muutaman kuvan onnistuin napsimaan.

Pienen pieni veturi....

Nyt saat riiviö kyytiä, kun nappasit mua pyllystä...

 

Kukkulan kuningatar ja pikku kuningas

Kaunis Olga neiti

 

Vaikka lenkki oli heitetty ja Olgan kanssa rehattu pihalla virtaa riitti vielä illastakin. Käytin illasta vielä Ranea pihalla ja kun huutelin luokse ja poika tuli annoin raksun palkaksi. Lähdin sisälle kävelemään ja huusin eteisestä Ranea niin poika tuli mutta...

Ilmeisesti raksun pala oli jäänyt jonnekkin nieluun tms jumiin ja poika kakoi ja sai sellasen tukehtumisrefleksin. Olin aivan paniikissa ja otin pojan syliin ja itku kurkussa katsoin kurkkuun ja koitin sormella onko sielä mitään. Siinä samassa poika oksensi ja jatkoi sen jälkeen vielä sellasta rykimistä mutta ei enää niin pahasti. Nyt rupesi jo happi kulkemaan eli poika sai henkeä sentäs. Edelleen joku oli jossain jumissa ja näki kuinka pahaa teki. Oksenteli ja ryki aina sen jälkeen ja hieroi nenäänsä minua vasten. Aikamme siinä eteisen lattialla oltua rupesi pojan olo paranemaan. Soitin sitten miun henkiselle tuelle ja turvalle eli siskolleni ja kysyin jos koiralla jää joku nenään tms jumiin saako sen itse pois.  Koitin puhelun jälkeen vielä katsoa kurkkuun/nieluun ja mitään ei näkynyt.

Soitin eläinlääkärille ja kysyin mitä voisin tehdä ja lähdenkö tuomaan pupeloa näytille. Kysyi onko miulla esim. piilarinestettä jota laittaisin nenään ½-1ml per sierain koiran nenän ollessa ylöspäin. Sanoin että on ja luettelin aineosat joita nesteessä on et onko mitään  sellaista mitä ei saisi olla. Tuo nestehän on periaattees ihan suolaliuosta.

Miehen avustuksella sitten Ranelle tehtiin operaatio josta ei kauheammin digannut. Edelleen aina välillä joku sielä nenässä tuntui ärsyttävän ja ikäänkuin ryki nenäänsä. Pariin kertaan illan/yön aikana laitoin Ranelle tuota nestettä nenään.  Ennen puolta yötä tavottelin puhelimella Saria, Ranen kasvatti mammaa ja kerroin tapahtuneesta ja kyselin neuvoja. Teenkö vielä jotain ja lähdenkö varmuudeksi ajelemaan Viikkiin tms.

Nyt aamusta Rane on ollut ok. Ei mitään rykimisiä tms. Eli nekussa ilmeisesti oli raksun pala joka suli ja huuhtoutui pois tuolla suolaliuoksella. Luojan kiitos että kaikki päättyi onnellisesti. Sanoinkin Sarille eilen jotta niin pieni kun Rane onkin on elämänsä aikana kerennyt jo monen monituista sydämentykytystä miulle aiheuttamaan koheltamisellaan. Miun piskuinen touhutippa joka on niin yltiörakas miulle.

Tulen varmaan ikäni muistamaan nuo hetket eteisen lattialla. Ne tuntuivat tunneilta ja kuinka avuttomaksi sitä itsensä tunteekaan, kun ei oikein tiedä mitä tehdä. Pelkäsin että Rane tosiaan tukehtuu.  Yön tunteina mietin jo et tarttis vissiin kai käydä ensiapukurssi jossa neuvottaisi kuinka eläimiä käsitellään milloin missäkin tapaturma tilanteessa. Tosin olisiko siitä tosipaikan tullen apua?!? Muistaisiko mitään oppeja ja jos muistaisi niin olisiko sitä paskan jäykkänä paniikissa. Ja se että asutaan täälä peräkylässä jossa apu on kumminkin sen verran kaukana ettei välttämäti kerkeä autolla edes tarpeeksi nopeasti eläinlääkärille.