Sunnuntaina olin systerini mukana Tampereella koiruusnäyttelyssä.

Jokanäköistä karvaturria sielä olikin, mutta ehdottomasti komein oli miusta siskoni Leo-leijona uros Simo. Hienosti poika pärjäsikin ja pojan mamma oli onnesta sekaisin. Miinus puolena koin tuola ylen ahtaan kohdan noinkin isolle rodulle ja kun osallistujia oli vielä useampi oli sielä koiruudet nenät toistensa pyllyissä kiinni ja jatkuvasti sai itsekkin katsoa jalkoihinsa ettei vaan kenenkään hännälle tai tassulle vahingossa astu. Mutta ei olleet leot ainoat jotka joutuivat ahtaalla olemaan. Näyttely oli miulle ensimmäinen ja lähdin mukaan ihan mielenkiinnosta, kun nuo pitäisi tulla itsellekkin tutuksi Ranen myötä. Mutta tuosta ekasta jäi kyllä paha maku suuhun ja se oli juurikin sitä mitä aina olen pahimmissa painajaisissa kuvitellut koiranäyttelyiden olevan. Ja silläpä niihin en ole aiemmin hinkunutkaan.

Mutta toivon että tuo oli nyt poikkeus ja mukavampiakin paikkoja olisi. Ensimmäinen näyttelypaikka olisi näiltä näkymin Hollolan pentunäyttely.

Josko sielä sitten olisi vasta alkajalle pikkasen "inhimillisempi" ympäristö.

Messuilta ostin Ranelle näyttelytaluttimen ja sitä ollaan muutaman kerran jo testailtu. Tosin tarttis kyllä saada ohjeistusta joltain kokoneemmalta konkarilta kuinka sitten käytännössä toimitaan.

Tänään rakas siskoni tulikin aamupäivällä meille. Toi tullessaan föönin. Jouduin pesemään Pimun heti aamutuimaan. Oli rievulla mennyt ihan oikeasti kakka housuun. Pimulla alkoi juoksu tuos vajaa viikko sitten ja tosiaan oli tuo narttusuoja päällä ja oli sitten kakat mennyt pöksyyn ja pitkin muuallekkin. Meni sitten koko aamu paikkoja siivotessa ja sen jälkeen koirakin.

Olis voinut laulaa:" Voiko ihanammin aamu enää alkaa...."  No minkäs tuolle tietty sitten voi. Tämä on näitä koiranomistajan onnen hetkiä.*hah*

Noh saatiin sitten otettu Ranestakin "poseeraus" kuvia ja niitä tietenkin heti tännekkin laitan.

Taasko tää kuvaaminen alkaa?

Kelpaako? 

 

Jokos täs nyt on jo tarpeeksi istuskeltu?

Katse oikeaan

Katse vasempaan

Boooooooring....

Okei Mamma mä ryhdistäydyn...onks nyt hyvä?

Ja olen minä vaan niin yltiö söpö vaava

 

Semmosia vaava kuvia tällä kertaa. Onnistu ihan hyvin. Mutta täytyy sanoa et ei meitä siskoksia ole liialla järjellä pilattu, kun molemmat vuoron perään ähisi mahallaan lattialla kuvaamassa. Mutta onhan tuo järjenjako tilaisuuden väliin jättäminen todettu muutenkin jo monen monituista kertaa meidän touhuissa. Mutta mikä parasta olo ei ole koskaan yksinäinen, kun on ainakin toinen joka on ihan yhtä dorga.