Toissailtana käytiin juoksuttamassa koiria siskoni kanssa pellolla. Mukana menossa oli Pimu, Rane ja Dare. Menoa ja meininkiä riitti kun pojat olivat irrallaan ja saivat juosta omaa tahtiaan. Pimun pidin hihnassa, koska tuntui olevan liikaa hajuja jonka perään lähteä.

Pellolla oli märkä kohta jonne tietysti sekä Ranen että Daren piti mennä kävelemään. Naurua riitti kun Dare oli kunnon mutapainija ja ei se Ranekaan siivolle näyttänyt. Miulla oli siis tricolorin sijaan musta sheltti.

Jos toissailtana sain itse olla vahingoniloinen siskolleni peltokävelymme jälkeen, kun Dare oli tassuiltaan yhtä musta kuin nassunsakkin niin eilen sitten pääsi siskoni kostamaan nauruni. Teki oikein mega sikasen tempun kun käytiin kävelyttämässä koiria. Muutama todella huonolaatuinen kuva siskoni iki ihanasta tempusta.   

Mallu heittää kepin pahimpaan suolampare kohtaan. Pimu ja Wille juoksevat intona perään.

Koirien mielestä kivaa. Mutta emäntä ei mielissään.

Pimulla kesti ylöspääseminen jonkin aikaa. Kohta on heinikkoinen ja sammaleinen. Paikka sama jossa itse talvella menin jäiden läpi.

Jee mamma, oli tosi kivaa....

Dare haistelee miksi Wille haisee niin pahalle.

Daresta muutama kuvanen. Onpa poika kaunis. Kovasti on kasvanut korkeutta. Säkökorkeudeltaan on jo melki Pimun korkuinen. Pimu tosin onkin sellainen pikkuinen ja siro neitokainen.

 

Tänään onkin koirien pesu päivä. Pimu ja Wille döfäävät todella pahalta eilisen jälkeen ja ei se Ranekaan niin siivo ole. Ovat saaneet olla melkoisia luonnonlapsia tässä viimeaikoina. Ranella huomenna näyttely Hyvinkäällä ja tarvii koittaa saada poika näyttelykuntoon. Siinä onkin tekemistä kun poika on rypenyt milloin missäkin. Nyt varpaat ja peukalot pystyyn huomista varten jotta poika ei piilota taas palleroitaan tuomarin niitä koplatessa. Hyvin ne molemmat sielä ovat olleet jo ja ei ainakaan miulle tai siskolleni hissaa niitä piiloon. Tosin näyttelytilanne on aivan eri.