Viikonlopun hulinat

Lauantai aamu pörähti liikenteeseen työn merkeissä. Viisi tuntia kerkesin ajella hiekkaa ja sitten kipi kapi kotio. Pikkasen aikaa rentouduin leffan merkeissä pötkötellen punkan pohjalla ja syöden suklaata. Ja ihan siksi söin suklaata, kun keräsin energiaa illan lenkkiä varten. Eli Mäntsälän Haukankierrosta varten. Hyvin mahtuu näköjään systerin autoon 3 leonbergiä ja yksi sheltti ja kaksi ihmistä. Tilava perheauto siis. Mukana menossa meidän poppoossa oli siis Dare, Pimu, Wille & Rane. Vastassa meitä olikin jo Papu & Niina sekä Tuija Abban ja Hempan kanssa. Eli ihan kivan kokoinen karvalauma saatiin aikaiseksi kumminkin. Muutamia kuvia tuli napsittua lenkin varrella.

Ensimmäinen levähdystauko

Rane ja Abba

Dare joukon nuorin vaan ei pienin.

Wille lepäilee

Rane tulee taas sellasta kyytiä et kamerakaan ei pysy mukana

Rane, Abba, Hemppa ja Pimu . Vauhtia riittää

Pimu taas teki temput. Kävi mutakylvyssä. Jostain syystä kukaan ei halunnut silitellä neitiä vaikka se kuinka koitti kaveeraa.

Lopuksi koirat pääsivät uimasille. Onneksi sillä Pimua ei olis kukaan huolinut auton kyytiin

Kaunis sammaloitunut puu

Noh ilmeisesti meillä jäi Ranen kanssa vauhti päälle eilisestä lenkistä sillä tänään aloitimme Vantaan näyttelyn ROPpi kehässä. Olen nolojen tilanteiden nainen Miss Bean..Vaikka Sari kielsikin kertomasta niin kuiskaan silti ihan hiljaa, et ohjeiden mukaan menin....Heh heh hee...Eli me ponkastiin sitten Ranen kanssa intoa piukeena ihan vika kehään. Ihmettelinkin et junnujahan piti olla enemmän ja numerot ihan eri maata kuin meillä ja lisäksi Andokin jäi kehän laidalle omistajineen...noh sen enempiä miettimäti mentiin menoon mukaan. Ei keretty kauaa sitä kehää kiertää kun kuului POIS KEHÄSTÄ!!!! Jaa mekö vai?!???Mitä häh ja siinä samassa nolona hokasin et joo tosiaan ollaan ihan vika kehässä. Voi mikä nauru kohtaus ja megamaalinen nolotus koko tilanteesta. Noh onneksi riittää huumorintajua ja osaan nauraa itselleni ja koko homma naurattaa vieläkin. Ei näköjään ikinä ilman jotain sössimistä. onneksi en hölmöilylläni aiheuttanut ROPpi kehässä härdelliä. Ens kerralla olen varmaan väärän rodun kehässä tai veteraanien kanssa. Mikä vain on mahdollista kun minä olen kyseessä.

Noh päästiin me sitten Ranen kanssa ihan omallakin vuorolla kehään ja pikkasen tuomariakin hymyilytti. Ja niin nauratti itseänikin ja yritin pitää pokkaa, mikä oli erittäin vaikeata rakkaan siskoni naurun kuuluessa kehän laidalta kun tiesin mitä nauroi.

Kivan arvostelun poika sai ja sai emäntänsä poukkoilusta huolimati JUN ERI,JUK4. Arvostelun laitan jahka kerkeän niin koirien omille sivuille Ranen näyttely jupinoihin. Muutamia kuvia myös näyttelystä.Kuvat ei ole maailman parasta laatua, koska kuvaajat hirnuivat kentän laidalla ei siitä hommasta meinannut tulla mitään.